pitkästä aikaa!!

Nyt on kyllä jo aika vierähtänyt syksyksi, ennenkuin pääsin istumaan oikeasti koneelle ja päivittämään meidän elämää:)
Viimeksi olimme lähdössä kohti Rovaniemeä ja huh,huh millainen meno se olikaan... Kaiken sen lisäksi, että kahden pienen lapsen kanssa ei ikinä pitäisi lähteä uhkarohkeasti matkustamaan melkein 800km:ä niin sen lisäksi Nemo (alias hessu hopo), veti tassunsa jonhonkun lasiin ja veret pihalla... iik!
Siinä sitten (matkaa vielä noin 120km) yritettiin pitää tassussa siteitä(jotka koira repi pois) ja samalla hillitä omia ja lasten hermoja... kamalaa... mutta se siitä ;) nyt se kaikki on kaukaista unta.
No seuraavana päivänä kuitenkin neljä tikkiä takajalan anturaan ja kaks viereiseen... :( siinä siis oli meidä seuraavan kolmen viikon suunnitelmat; miten pitää vajaan vuoden ikäinen ADHD bortsu paikoillaan tekemättä mitään ja vain kävelemään hihnassa!? Kaikki hienot jutut, mitä olin miettinyt (makkarajälki yms.) karisi kuin tuhka tuuleen...

No nythän on meidän poika täyttänyt jo vuoden ja järkeä on päässä yhtä paljon kun ennenkin ;) Toisaalta opittu ollaan kyllä kaikenlaista, sekä tarpeellista, että turhaa... Tällä hetkellä suurin haaste on edelleen toisen koiran kohtaaminen narussa, johon ollaan saatu hyvää apua toiselta koiraihmiseltä. Siis hihnaräyhä... Ensi viikolla alkaa SPL:n järjestämä koirakoulutus, johon nemon kanssa kiljuen ilmoittauduttiin. Siinä hiukan katsellaan hihnakäyttäytymistä ja muitakin ongelmakohtia. Toivottavasti saadaan vähän apuja, vaikka kyllä erään ihmisen hyvillä neuvoilla ollaan jo päästy pikälle; kaikkia vastaantulevia koiria ei enää tarvitse yrittää tappaa...

No mutta se siitä. Nyt ollaan otettu jo askel koht muitakin koulutuksia. Laitoin myös sähköpostia LPKY:n ihmiselle halustani osallistua jälki-, haku-, tms kurssille ja seuraamme tilannetta josko Nemon kanssa jotain saadaan aikaiseksi :) Sen tiedän, että menohaluja pojalta kyllä löytyy ja nenälle varmasti käyttöä!

Tästä jatketaan, kunhan saan myös kuvia ladattua ja taas lisää asiaa!

kaikenlaista :)

No niin, sitä jo kesäkuuta eletään!
Nopeasti se aika menee, Nemokin on jo kohta tulossa vuoden ikään ja kyllä pojassa huomaa miehistymistä ;) välillä vähän liikaakin..
Vastaantulevien koirien ohi ei ikävä kyllä päästä ilman hyppimistä ja tempoilua ja auta armias, jos vastapuoli yhtään murisee, niin meidän poika sanoo varmasti takaisin :(. Tästä todella ärsyttävästä tavasta yritämme nyt urakalla päästä eroon. Luulempa, että miehisyyden hormonit ovat nyt ottaneet hiukan valtaa liiaksi ja kaikille pitää pullistella... Poikkeuksena tietysti iki-ihanat narttukoirat!! Nartut vaan antaa huutia meidän yli-innokkaalle selkäännousijalle ;)

Koirapuisto on nyt ollut meiltä jo jonkin aikaa pannassa, ellei sielä satu olemaan tuttuja koiria, joiden kanssa ei tule kahnausta. ytykin jopa välillä yrittää näyttää nemolle kaapin paikkaa, mutta taitaa olla sen verran varma itsestään tuo poika, ettei ytylle korvaansa lotkauta. Onneksi yty on niin loistava ja ihana luonne, että ei ala pokkuroimaan, vaan antaa asian olla. Ja jollain tavalla nemokin kunnioittaa ytyä, ettei vanhusta kiusaa <3

Tottelevaisuuden puolella on taas homma vähän hakusessa, kun nemolla ei kovinkaan paljon tunnu kiinnostavan ja varsinkin seuraaminen ja maahan meno on yhtä tervan juontia :(. Olenkin menossa nyt kuunteluoppilaaksi LPKY:n järjestämälle tottelevaisuusleirille, jossa opetetaan leikkiä osaksi tottelevaisuutta. Toivon, että sieltä saadaan vähän potkua omistajallekin ;) Haku- ja jälkiharjoittelut sitä vastoin tuntuvat olevan nemolle ihania ja mielenkiintoisia! Toisaalta se mitä me kahdestaan tai tyttöjen avittamana voidaan tehdä, niin on aika vähäistä, mutta siitäkin on jo huomattu kuinka poika suorastaan lentää metsäryteikössä!
Siinäpä voisikin olla meille laji, josta pitää sekä omistaja, että koira!

Ja viimeksi vähän uimista harjoiteltiin, ja nyt nemo osaa jo uidakin! Hauskannäköistä räpiköintiä se vielä on, mutta eihän sillä tyylillä väliä =) hakee kyllä palloa ja keppiä vedestä niin paljon kun vaan jaksaa heittää. Välillä on ollutkin jo niin kuumia ilmoja, että hyvä kun saa toisenlaista väsytystä kehiin.

Seuraavaksi kirjoitankin varmaan Rovaniemeltä, kun ollaan lomareissulle sukuloimaan menossa!! Pojat pääseekin pariksi viikoksi juoksemaan maalle sydämensä kyllyydestä! Eihän sitä tiedä, vaikka porojen seurassa löytyisi meidän nemon paimennusviettikin ;) Seurataan tilannetta =)

ihana toukokuu... :)

Täälä taas pitkästä aikaa =)

Kesä tulla pötköttelee jo hyvinkin nopeasti ja näistä helteistä on "nautittu" ihan urakalla...
Valittaahan ei pidä, mutta Nemo parka on ihan läkähtymäisillään :( varsinkin harmittaa, kun ei voi heittää keppiä ja palloa samalla tavalla niinkuin normaalisti. Poika parka ihmettelee, miksi lenkillä vaan kävellään, eikä mitään muuta kivaa. No välillä kun taas viilenee, niin lenkitkin voi olla mukavampia =) Yty taas nauttii ihan selkeesti =D mitä kuumempi on, niin sitä hankalampi ytyä on saada sisätiloihin... se vaan menisi aurinkoon makaamaan, jotta kolottavia paikkoja helpottaisi <3

Tuossa viime viikolla otettiin taas tuntumaa karavaanarielämään ;) oltiin sitten koko perhe edellisen kodin pihalla yötä ihan vaan harjotuksen vuoksi... (onhan meillä perhe kasvanut kahdella sitten viime kesän matkailun...) Noh, Mico-vauva nukkui kuin enkeli koko yön. yty nukkui tietysti sisätiloissa mukavasti, mutta nemo oli sitten jätettävä pihalle nukkumaan. Se raukka oli niin kuumissaan, että ei olisi nukkunut hetkeäkään sisällä. Onneksi oli oma piha ja rauhallista seutua, niin poikakin viihtyi ihan loistavasti. Täytyy vaan tulevaa kesää varten tarkkaan miettiä, että miten nukutaan kukakin :)

Sitten meidän koulutukseen... blaah... erittäin hiljaista ollut sillä saralla. Muutama uusi kuvio ollaan saatu nemon kanssa hiottua, mutta viimeaikaisten helteiden takia ulkona on vain käyty kävelemässä ja viettämässä aikaa. Yksi loistava juttu on kyllä opittu!! Nemo osaa paikan jo kaukaa huudettuna. Harmi vaan, että se paikka on mennyt siihen, että se käy makaamaan, eikä seiso... Vaikka toisaalta sehän on sitten hiomista, miten se halutaan. Pääasia on, että kun Nemo jossain kauempana juoksee ja huudan paikan, niin se lysähtää niille sijoilleen. Toinen uusi oppi on sana "pois". Jos meillä on keppileikit tai palloleikit, niin huudan "pois" ja Nemo juoksee noin kymmenen metriä eteenpäin ja jää siihen, siitä sitten voin käskeä makaamaan, istumaan tai luokse. En tiedä onko tästäkään opista mitään hyötyä, mutta toisaalta onko tassunkaan antamisesta hyöty... :/ Pääasia varmaan on, että koiraan saa kontaktia ja hallintaa =)

Sen olen Nemon kanssa hyvin nyt huomannut, että se osaa kyllä yhdistää todella hyvin asioita yhteen. Esim. kun huudan tänne, niin tullaan eteen ja istutaan. jos käsken sivulle, niin tullaan sivulle ja istutaan. kun annan ruokaa, niin istutaan ennenkuin sen saa jne... Siitäpä tulikin ongelma, kun piti sitten maahan menon jälkeen käydä istumaan?! Eipähän toiminut! Herralla ei tuntunut olevan hajuakaan, mitä tarkoittaa istu...? Siispä opettelemaan istumista... huh, huh ;)
Näitä pieniä juttuja tässä "oman käden" koulutuksessa väkisinkin aina tulee esille, mutta sittäpä sitä oppii.

Juupa juu ja nyt kun kesä on tuloillaan ja näitä helteitäkin on tässä koettu, niin yritettiin sitten Nemoakin vähän saada uimaan... Vielä oli huono menestys, mutta eiköhän se into sieltä jostain ilmesty! Ensiksi kepin perässä mentiin ihan innolla loikkien, mutta heti, kun vesi "petti" alta niin tultiin pari loikkaa takaisin päin =D Kyllä poika jossain vaiheessa huomaa, että vesi kivasti viilentää ja varmaan menee sinne innolla. Sitä sitten odotellessa jatketaan samaan tahtiin!

normi elämää

Pitkästä aikaa taas ehtii kirjoittelemaan blogiansa... aika menee niinkuin siivillä ja siinä sivussa on hoidettava perhe ja nämä kaksi eläintä :)

nemosta on hiljalleen kasvamassa aika kovapäinen uros, ainakin toisten urosten seurassa. koirapuistossa on nyt muutaman kerran tullut eteen isompien urosten dominointiyritykset. Harmi vaan, että itseluottamus, tai luottamus minuun ei ole ihan kohillaan ja selkään on tullut joka kerta kun yritetään jotain :( Noh... kun ikää nyt on 9kk niin luen tämän taistelun olevan sitä normaalia nuoren uroksen pelleilyä ja ehkäpä sinnikkään harjoittelun ja muiden aktiviteettien kanssa homma alkaa sujumaan hiukan paremmin!

Muuten kyllä treenaukset ovat sujuneet loistavasti ja Nemolla on uskomaton tiedon- ja oppimisenhalu koko ajan! Harmi vaan, kun ei ole noita koirakavereita joiden kanssa voisi harjoitella viikoittain, vaan aika menee lähinnä emännän "kovassa" kurissa ;) Kaikenlaista pientä yritetään aina harjoitella lenkillä käydessä ja ihan hyvin homma näinkin sujuu. Kontaktia voisi ehkä olla vähän enemmän minuunkin päin eikä vaan siihen keppiin tai palloon....
Juu ja siitä pallosta.... Nemohan on ihan totaalinen pallohullu (syytän vain itseäni..) Nyt ollaan vaan opeteltu jättämään se pallo kokonaan käskystä, eli ei saa puuttua, vaikka oli kuinka monta palloa nenän edessä. Muuten kaikki se energia menee siihen palloon ja aivot lukkiutuu ihan totaalisesti. onneksi tämä menee ymmärrykseen ja lenkilläkin ollaan valmiita jättämään pallo ja tulemaan luokse ilman sitä. Samoin on kepin kanssa...
Se on hassu juttu, miten jostakin niin kivasta voikin tulla aikamoinen riippa, jos asiaan ei puutu... ;)

No tästä taas jatketaan uusin kujein! Huomenna olisi taas pitkästä aikaa pentukoulua ja pitää varmaan lähteä poikaa siellä käyttämään. Katsotaan, jos vaikka alkais ura etenemään johonkin suuntaan! Onneksi ollaan vasta alkutaipaleella ja kaikki on pieniä kommelluksia lukuunottamatta mennyt ihan kivasti. Olen kyllä niin onnellinen omasta paimenestani!! <3>

arkea

Taas on viikko vierähtänyt nopeasti!
Viime viikonloppuna käytiin Pinjan ja Nemon kanssa metsässä kokeilemassa pienimuotoisesti hakua... Ja sehän olikin kivaa touhua! Otin Nemolle pallon mukaan ja käytettiin sitä innokkeena (pallohullu...). Minä menin pallon kanssa piiloon ja Pinja laittoi Nemon etsimään. Poitsu tulikin nenä kiinni maassa suoraan mun luokse!! Muutaman kerran minä menin piiloon ja sitten Pinja. Hienosti löysi Nemo joka kerta. Yhden kerran jälki hävisi ja piti palata samaa matkaa takaisin, meinasi samantien palata suoraan autollekin, mutta ehdittiin pysäyttää ;)

Oli kyllä tosi kivaa ja hiki siinä rämpiessä tuli itsellekin, joten ihan varmasti jatketaan tätä uutta harrastusta!! Jossain vaiheessa sitten ihan sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka osaa hakuhommat paremmin...
Pitää vielä tuo poika opettaa juomaan muuallakin kun kotona. Vettä oli mukana ja oma kuppikin, mutta eipä vaan suostunut juomaan, vaikka kieli roikkui maassa saakka :( noh, ehkä se siihenkin sitten oppii kun malttaa vähän rauhoittua. Tokoilulle jätettiin nyt pieni paussi, kun tuntui tuo motivaatio kadonneen koiralta. Täytyy muistaa edetä pienin askelin, ettei mene maku =)

Nytpä tästä pakataankin lapset ja Nemo autoon ja lähdetään Raumalle moikkaamaan lapsuuden ystävääni! Siellä on Nemollekin kaveri; karjalankarhukoira Dasu! Siispä viikonloppuja!

Tuossa vielä kuvan meidän Gene Simmonsista muutaman haun jälkeen... =)

reenausta

Hei taas!
Muutamana päivänä onkin vettä tullut ihan kivasti ja tuollaisen pitkäturkkisen koiran kanssa on ollut vähintäänkin "haasteellista" ulkoilla... ;) Koirapuisto alkaa olla pikkuhiljaa vesipuisto ja siellä saisi pitää kumppareita jo jalassa. Siispä olemme jättäneet puistoilun hiukan vähemmälle. Mutta ihme ja kumma; mitä enemmän vettä sataa, niin sitä paremmat treenit vedetään Nemon kanssa!? Toissapäivänä pyörähdettiin pienellä autolenkillä ja samalla pysähdyttiin parkkikselle treenaileen. Nemohan vetikin niin intensiiviset treenit ettei paremmasta väliä! Seuraaminen, sivulle tulo ja paikka sujui kuin "vettä vaan" :)

En tiedä mitä olen mennyt tekemään, mutta Nemo on salaa jossain vaiheessa oppinut käsimerkit... ei näitä kansainvälisiä, vaan pallon/kepin haussa etsii sieltä mihin näytän, jos ei itse heti löydä. Toisaalta ihan jees, mutta sitten taas herkästi saattaa liikaa luottaa minuun... No katsotaan mihin suuntaan intoudutaan ja sitä mukaahan voidaan hioa taktiikkaa.

Tänään kotona oli mielenkiintoista esine-etsintää! Laitoin Nemon vessaan (hih) paikalleen ja piilotin tennispallon olohuoneeseen. Sitten käskin etsimään ja ihan helposti löytyi sohvatyynyjenkin alta! Muutaman kerran tehtiin tennispallolla ja sitten pehmolelulla. Molemmat onnistui ihan loistavasti! Sitten vaikeutin ja otin vauvan lelun ja näytin sitä Nemolle ennen kuin piilotin, piilo oli helppo ja näkyvillä, mutta kun Nemo löysi sen niin en antanut sen ottaa sitä vaan annoin tilalle oman lelunsa ja keuhin sen maasta taivaisiin. Samaa kokeilin vielä tytön sukalla, jota hieroin Nemolle nenään, löysi kyllä aivan hienosti!! Tätä harjoitellaan useamminkin, kun tuntui koira tosissaan tykkäävän =D

Noh näistä taas jatketaan ;)

uusi elämä... :)

Nyt ollaan vähän hiljaiseloa eletty pari päivää. Lapsi ollut yrkkätaudissa, eikä tässä ole jaksanut hirveesti ulkoilla näissä kurjissa säissä :(
Mutta tänään oli vihdoin ja viimein se päivä mitä on suunniteltu kauan... ! Kävin ihan oikealla juoksulenkillä!! Ajattelin omaa kuntoani alkaa hiukan kohottamaan ja koska tuo Nemokin jaksaa painattaa menemään, niin opetellaan sitten lenkkeily... josko siitä vaikka harrastuksen löytäisi ;)

Aikaisemmin Nemon "ihana" tyyli on näykkäillä jalkoja jos olen intoutunut vähääkään juoksemaan. Nyt juoksi kyllä ihan hienosti, paitsi sitä vetämistä taas välillä :( Tajus kyllä hienosti sen, että pissimään ei pitkiksi ajoiksi jäädä, kun emäntä juoksee! Oma kunto on vaan ihan rapana, joten välillä pitikin pysähtyä miettimään miten seurataan ja ollaan paikalla. Ekaa kertaa myös harjoiteltiin maassa pysymistä ja se vähän teetti, mutta opittiin sekin siinä sivussa! Hitto kun oli koira halukas tekemään, tuollaista useamminkin! Viime aikoina ollut vähän laimeeta tää innostus sekä koiralla, että ehkä myös emännällä, mutta onneksi ne on vain hetkittäisiä =)

Niin ja pari rusakkoa yllätti meidät lenkillä!! Siinä oli koirassa pitelemistä, kun kaks jussia juoksi edellä ja me perässä :) Mun kunnollahan me ei kauan perässä pysytty ja kun päästin Nemon kokeeksi irti (ei autoja...) niin sillä ei kiinnostanut enää tippaakaan ne jussit! Hienoa!!

Tästäpä taas on hyvä jatkaa!! Kevättä odotellessa!!